Ihan ensimmäiseksi kissaherra Boris haluaa toivottaa kaikille blogiystävilleni mukavaa pakkashuomenta!

Kissaherra on kovin kiinnostunut kukkasista,ja varsinkin sitten,kun ovat kuivuneet ja niitä on kiva rouskutella!

Tässä aamukahvia hörppiessä tuli mieleeni jakaa vähän pohdintojani käsitöiden tekemisestä ja bloggaamisesta.. Kuten tiedätte,käsillä tehdessä on aikaa ajatella kaikenlaista,se on omaa,päänsisäistä aikaa,jos mikä! Minulta on kysyttykin,mikä saa minut tekemään koko ajan jotain langasta,mikä siinä viehättää? Vastaus ei ole yksioikoinen,niin moni asia siinä kiehtoo,ja saa koko ajan tekemään uusia ja uusia juttuja.Suurin viehätys on varmaan siinä,että näkee konkreettisesti oman työnsä jäljen,ja tulos on aina uniikki. Ja viehätystä lisää se,että jos tiedät kenelle valmis työ menee,tulee väkisin neulottua tai virkattua mukaan ajatuksia,yleensä tietysti lämpimiä sellaisia...

Ja tietysti myös se kiehtoo,että valmiin neuleen saaja ilahtuu,ja todella arvostaa tekemääsi työtä. Käsitöiden arvostus onkin onneksi taas nousussa,ja ilahtuneena olen huomannut,että varsinkin nuoret ovat nykyään käsintehtyjen neuleiden melkeinpä suurkuluttajia. Kenenpä nuoren kaulassa ei roikkuisi jonkun täti-ihmisen tekemä kauluri tai kaulaliina,ja tennareista pilkistäisi käsin neulotut villasukan varret? Omassa perheessäni kaikki viisi lasta nykyään "tilaavat" jatkuvasti jotain lämmikettä,ja samoin sisarteni lapset. Myös työpaikallani tiedetään harrastukseni,ja silloin tällöin tulee tikuteltua työkavereillekin jotain...

Omalla kohdallani harrastus alkoi vasta varhais-aikuisuudessa,ja kehittyi tällaiseksi "maaniseksi" tekemiseksi ihan viime vuosina. Kouluaikoina olin käsityöopettajien kauhu,todistuksissa komeili joka kerta numero 5 käsitöiden kohdalla.

Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa,joten pistin yleensä leikiksi kaikki työt,joita oli pakko tehdä. Kansalaiskoulussa käsityönopettajani sanoi,että minä olen kova tekemään pannulappuja;niissä voi olla lahkeetkin,mutta silti ne ovat aina pannulappuja!

Ja kun lähdin siitä koulusta,pikkusiskoni aloitti samalla käsityönopettajalla,ja opettaja oli meinannut tukehtua säikähdykseen,kun huomasi siskoni nimen. Oli kysynytkin,että et kai vaan ole Sirpan sisar?

Onneksi siskoni oli silloin käsitöissä aina kympin oppilas,sai opettaja-rukka opettaa rauhassa taas pari vuotta,eikä koulun materiaalihankinnat kasvaneet yhden hutilas-oppilaan takia...

Nykyään sisareni ei tee käsitöitä,kun taas minä olen täysin hurahtanut,kuten olette huomanneet.

Nyt harrastukseni on taas hypännyt ihan uudelle tasolle,kun aloitin tämän bloggailun. On ollut valtava elämys lukea toisten ihania blogeja,ja huomata kuinka paljon samanhenkisiä ihmisiä löytyy! Täällä saa rauhassa puhua omista töistään,ideoista,langoista ja kaikesta harrastukseen liittyvästä. Ystäväpiirissäni ei juurikaan ole käsitöitä tekeviä ihmisiä,ainakaan samassa mittakaavassa kuin itse. Bloggailussa on myös se mahtava puoli,että saat näyttää omia töitäsi,ja kannustavia kommentteja ja jopa konkreettisia ideoita ja neuvoja tulee ihan pyytämättäkin. Tuntuu,kuin olisi saanut kymmenittäin uusia ystäviä,kiitos siitä Teille!

Tässä tätä vuodatusta taas tuli,nyt on kahvi juotu,ja siirryn sohvalle jatkamaan kesäkassin pohja-sanka-osaston virkkaamista. Yöksi mene töihin valvomaan vanhusten unta,ja käsityöt lähtee tietysti mukaan!

Oikein ihanaa päivänjatkoa kaikille blogi-ystävilleni ja kiitos ihanista kommenteistanne,joita tähän mennessä olen saanut!